Butchersin pelaajat juhlii viidettä perättäistä Vaahteraliigan mestaruuttaan.

Porvoo Butchers voitti viidennen perättäisen amerikkalaisen jalkapallon Suomen mestaruuden 47-16 (23-9). Vaahteramaljassa kaatui viime vuoden finaalin tapaan Helsinki Roosters. Butchers oli selvästi Roostersia vahvempi pelin jokaisella alueella eikä tämän vuoden parhaasta joukkueesta jäänyt epäselvyyttä.

Butchersin pelinrakentaja Cedric Johson juoksi ottelussa 9 yrityksellä 141 jaardia ja teki 3 maalia.

Butchers hallitsi peliä alusta alkaen ja juoksi ottelussa huimat 463 jaardia. Butchersin riveistä kolmella eri pelaajalla (Josh Brisco 181, Cedric Johnson 141, Markus Haverinen 121) oli yli 100 juoksujaardia. Roostersin heikkous on ollut koko kauden ajan juoksupuolustus eikä sillä ollut mitään keinoja pysäyttää Butchersin vahvaa hyökkäystä. Butchers juoksi neljä yli 40 jaardin maalia (46, 54, 61, 69) liigan heikointa juoksupuolustusta vastaan.

Roostersin pelinrakentaja Robert Johnsonilla oli vaisu päivä. Johnsonin 48 heitosta onnistui 26 (54%) joilla joukkue eteni 257 jaardia. Ensimmäistä kertaa tällä kaudella Johnson jäi ilman heittomaalia.

Butchersin puolustus piti liigan tehokkaimman hyökkäyksen aisoissa varsinkin ensimmäisellä puoliskolla, jossa Roosters eteni juosten vain 2 jaardia ja heittäenkin heille vaatimattomat 95 jaardia. Roostersin hyökkäys sai tehtyä ottelun ainoan maalinsa vasta 3. neljänneksen loppusekunteilla kun Survival Ross juoksi 5 jaardin maalin. Ensimmäisellä puoliskolla Roostersin puolustuksen David Oredugba otti syötönkatkon Butchersin pelinrakentajan Cedric Johnsonin heitosta ja palautti sen 42 jaardia maalin. Lisäksi Roostersin Kari Hytönen teki yhden kenttämaalin ja pisteiden valossa näyttikin siltä, että Roosters oli pelissä mukana vielä puoliajalla.

Toisen puoliajan alkuun Butchersin puolustus otti kaksi kriittistä syötönkatkoa omalla maalialueellaa Roostersin pelinrakentajan Robert Johnsonin heitoista. Kummankin syötönkatkon jälkeisistä hyökkäysvuoroistaan Butchers teki maalit ja käytännössä ratkaisi pelin menemällä 37-9 johtoon.

Butchersin lähes pysäyttämätön juoksuhyökkäys eteni 463 jaardia 12,9 jaardin keskiarvolla.

Yhden näkemyksen mukaan voisi tosin myös sanoa, että peli oli ratkennut jo viime talvena. Butchers oli niin paljon Roostersia fyysisempi ja näytti voittavan suurimman osan kaksintaisteluista, ettei Roosters olisi millään pelikutsuilla pystynyt voittamaan ottelua. Butchers voittikin kesän kaksi otteluaan Roostersia vastaan vakuuttavasti 111-35. Roosters oli vahvistunut viime vuoden finaalista, jolloin peli meni jatkoajalle, mutta Butchers oli vahvistunut huomattavasti paljon enemmän.

Video lehdistötilaisuudesta

(pahoittelut hämärästä kuvasta ja heikosta äänestä)

Viime vuoden Vaahteramalja meni jatkoajalle ja Butchers voitti ottelun sen jälkeen 47-41. Tämän vuoden ottelusta ei povata aivan yhtä runsasmaalista mutta tiukkaa joka tapauksessa. Kummankin joukkueen pelaajisto on tervehtynyt finaalia varten hyvin. Roosters on saanut takaisin sairastuvalta mm. potkaisija Kari Hytösen ja Butchers Efe Evwarayen.

Joukkueiden aloittavina pelinrakentajina toimii veljekset Robert (Roosters) ja Cedric (Butchers) Johnson. Kauden aikana joukkueet kohtasivat Porvoossa jolloin Butchers oli vahvempi lukemin 64-19 (otteluraportti). Tuolloin Cedric Johnson pelasi kauden parhaan ottelunsa siihen mennessä ja otti pelinrakentajatehtävien lisäksi puolustuksessa syötönkatkon veljensä heitosta ja palautti sen maaliin.

Kesäisen kohtaamisen jälkeen Roosters on hankkinut riveihinsä keskushyökkääjä Survival Rossin, joka on juossut pelaamissaan kolmessa ottelussa 385 jaardia ja neljä maalia. Roostersin hyökkäys on koko kauden ollut erittäin vahvasti heittopainotteista (liigan 1.) ja Rossin lisääminen palettiin tuo hyökkäykseen tasapainoa.

SAJL:n uutisessa miesten maajoukkueen päävalmentaja Tuomas Heikkinen arvelee finaalista, että

Porvoolla on enemmän talenttia joukkueessaan, mutta näkisin, että Roostersin valmistautuminen on aavistuksen verran tarkempaa.

Vaahteramalja XXX alkaa klo 18:00 Vantaan Myyrmäessä. Ennen peliä stadionin vieressä on ilmainen tapahtuma-alue, jossa on monenlaista amerikkalaiseen jalkapalloon liittyvää kokeiltavana ja nähtävänä.

SAJL:n puheenjohtaja Roope Noronen kertoo tapahtumasta

Peli ja pre-game -tapahtuma tulee varmasti olemaan tämän kauden hienoin jenkkifutistapahtuma.

Roostersin päävalmentajan Kalle Karppisen haastattelu

Butchersin päävalmentajan Sebastian Lindin haastattelu

sponsored by: suosittele.fi

Roostersin keskushyökkääjä Mikko Tikkanen juoksi 8 yrityksellä 69 jaardia ja kolme maalia.

Roosters voitti Vaahteraliigan 7. kierroksella Lappeenrannan Rajaritarit yllättävänkin selvin numeroin 51-13. Tappio oli Rajaritareille vasta kauden toinen ja se onkin sarjataulukossa jaetulla kakkossijalla Roostersin ja Crocodilesin kanssa. Nelinkertainen puolustava mestari Porvoon Butchers johtaa Vaahteraliigaa ja se onkin useissa tilastoissa liigan kärjessä.

Illan ISS-Stadionilla, tulevalla Vaahteramalja-areenalla, pelatussa ottelussa alku näytti Rajaritareiden kannalta lupaavalta, joukkue meni heti ensimmäisellä hyökkäysvuorolla 7-0 johtoon. Roosters tosin tasoitti tilanteen nopeasti ja uumoilin pelistä jo varsin runsasmaalista. Mutta sitten Roostersin AP Syynimaa peitti Rajaritareiden rähmäyksen ja Roosters blokkasi kaksi Rajaritareiden lentopotkua. Toisen lentopotkun Roostersin Sampo Ranta peitti Rajaritaiden maalialueella ja toisesta Roosters teki maalin ensimmäisellä yrityksellä.

Rajaritareiden pelinrakentaja Littlejohn turhautui ja lopetti

Roostersin puolustuksen takamies Miikka Lievonen (39) säkittää Rajaritareiden pelinrakentaja Bradshaw Littlejohnin (7). Takana Roostersin puolustuksen linjamies Lauri Vainio (97).

Kun Roosters onnistui ensimmäisellä puoliskolla kaikissa hyökkäysvuoroissaan Rajaritarit kaivoivat itsensä syvään kuoppaan. Pelinrakentaja Bradsaw Littlejohn turhautui peliin ensimmäisen neljänneksen lopussa niin pahasti, että ilmoitti päävalmentaja Kari Leivojalle hänen pelinsä olleen siinä. Puoliajalla Leivoja oli ilmoittanut Littlejohnille, ettei tämän palveluksia enää tarvita joukkueessa.

Rajaritareiden yllätyspelinrakentaja Mikko Koskinen.

Pelinrakentajaksi nostettiin normaalisti laitahyökkääjän tontilla pelannut Mikko Koskinen, joka ei ollut pelinrakentajan tehtäviä kertaakaan harjoitellut. Tämä luonnollisesti vaikutti Rajaritareiden hyökkäykseen varsin huomattavasti. Koskinen juoksi kohtuullisesti mutta onnistui heitoissa vain 2/8 joilla joukkue eteni 54 jaardia. Toinen kiinniotto oli itseasiassa sisemmän laitahyökkääjän Markku Luodon tekemä pelastus, sillä heiton poimi ilmasta ensin Roostersin puolustaja Sampo Ranta mutta Luoto väänsi voimalla pallon pois Rannan hyppysistä.

Rajaritareiden monitoimimies Lawrence "Larry" Atkinson ei ehtinyt juuri vaihdossa käydä.

Rajaritareiden hyökkäyksessä, puolustuksessa ja erikoispeleissä ahkeroinut Lawrence Atkinsonilta loppui pelin kuluessa puhti vaikka hän kirmaisikin pelin lopussa 71 jaardin juoksumaalin. Atkinson oli Rajaritareiden kärkietenijä juoksuissa (162 jaardia ja 1 maali), lentopotkujen palautuksissa (1 palautus), aloituspotkujen palautuksissa (4 palautusta) ja taklauksissa (4+1). Näiden lisäksi Atkinson teki 6 jaardin heiton vastaanotosta maalin.

Roostersin hyökkäys yllättävän tasapainoista

Roostersin heittohyökkäys on tällä kaudella ollut liigan toiseksi tehokkainta ja juoksuhyökkäys liigan toiseksi heikointa. Ennen illan peliä Roosters oli heittänyt n. tuplasti enemmän kuin juossut (240 vrt. 125 kpl). Sunnuntaina Roosters aloitti ottelun seitsemällä perättäisellä juoksuyrityksellä joilla joukkue eteni 36 jaardia ja otti kolmet uudet yritykset. Koko ottelussa Roosters poikkeuksellisesti juoksi useammin kuin heitti (28 vrt. 26 kpl). Muutenkin Roostersin hyökkäys näytti saaneen kiinni normaalista rytmistään kolmen vaikean ottelun jälkeen.

Roostersin pelinrakentaja Robert Johnson heitti 250 jaardia ja 4 maalia.

Robert Johnson heitti 250 jaardia ja neljä maalia eikä Rajaritarit saaneet hänelle riittävää painetta. Osansa tällä oli varmasti Roostersin juoksupainotteisemmalla hyökkäystaktiikalla ja esille nousikin hienosti kolme maalia tehnyt Mikko Tikkanen. Tikkanen juoksi 8 yrityksellä 69 jaardia ja Alex Rapp 13 yrityksellä 58 jaardia. Tikkasen juoksu näytti erityisen hienolta kun hyökkäyksen linja teki hänelle reilut aukot joista jaardeja oli tarjolla.

Lentopotkuissa Kari Hytöstä korvannut Milos Hildebrand.

Roostersin snäpperiongelmat jatkuivat jälleen. Yksi lentopotkun snäppi meni loukkaantunutta Kari Hytöstä tuuranneen Milos Hildebrandin ylitse pitkälle mutta Hildebrand pelasti tilanteen ja teki vielä hienon lentoputkun potentiaalisesti katastrofaalisesta pelistä. Toisessa yrityksessä snäppääjä puuttui kentältä kokonaan. Päävalmentaja Kalle Karppinen kyllä vakuutti, että snäppääjäongelmiin löytyy ratkaisu loppukaudeksi.

Lappeenrannan loppukausi näyttää synkältä

Rajaritareiden päävalmentaja Kari Leivojalla on kova työ saada joukkueensa erinomaisesta alkukaudesta huolimatta kuosiin pudotuspelejä varten.

Rajaritareiden riveistä on tällä kaudella lähtenyt keskushyökkääjä Quinton Jones ja nyt siis liigan kolmanneksi tehokkain pelinrakentaja Bradshaw Littlejohn. Rajaritareilla on pelit vielä vahvasti pelaavaa Crocodilesiä, liigakärki Butchersia ja Wolverinesia vastaan. Mikään peleistä ei varmasti tule olemaan helppo ja Rajaritarit voi vielä jäädä jopa pudotuspelien ulkopuolelle, jos se häviää kaikki loput ottelunsa ja Jaguaarit voittaa kaikki loput ottelunsa. Jaguaarien loppukauden vastus on selvästi Rajaritareita kevyempi kun se kohtaa liigajumbot Trojansin ja Saintsin pudotuspelijoukkue Roostersin lisäksi.

(seuraava pätkä lisätty 27.7.2009 klo 16.31)

Kuuntele haastatteluista kummankin valmentajan näkymys blokatuista lentopotkuista ja loppukauden näkemykset. Mukana myös kuvia ottelusta.

Kalle Karppisen haastattelu

Kari Leivojan haastattelu

Crocodilesin keskushyökkääjä Charles McCrea oli liian nopea Roostersin puolustukselle ja ohittaa tässä Roostersin puolustuksen David Oredugban (22) ja Sampo Rannan (21).

Seinäjoen Crocodiles otti selvän voiton Roostersista amerikkalaisen jalkapallon Vaahteraliigan 6. kierroksen ottelussa. Crocodiles voitti ottelun 41-8 Roostersin tehdessä ottelun ainoat pisteensä peliajan umpeutuessa. Crocodilesin hahmoja olivat keskushyökkääjät Charles McCrea joka teki neljä maalia ja Ben Jones (2 maalia) sekä San Diego Chargersissa pelannut puolustuksen tukimies Jason Brisbane, joka jatkuvasti häiritsi Roostersin heittopeliä. Roostersin pelinrakentaja Robert Johnson heitti ottelussa viisi syötönkatkoa ja onnistui alle puolessa heitoissaan (24/51, 47%).

Crocodilesin pelinrakentaja Matthew Basseuner antaa pallon keskushyökkääjä Ben Jonesille (25).

Crocodilesin hyökkäys eteni läpi ottelun varsin juoksupainotteisesti. Pelinrakentaja Matthew Bassuener heitti vain muutaman kerran ja keskittyi pääasiassa antamaan palloa keskushyökkääjille. McCrean vauhti oli Roostersin puolustukselle liikaa ja hän tekikin useamman maalin jossa puolustus ei ehtinyt edes koskea häneen. Jonesin taklaamisessa Roostersin puolustuksella oli suuria ongelmia ja vain harvoin ensimmäinen puolustaja sai Jonesin kentän pintaan.

Puolustuksessa sekä McCrea että Jones aiheuttivat harmaita hiuksia ja kovia iskuja Roostersin laitahyökkääjille. Roostersin hyökkäyksen linjalla ja keskushyökkääjillä oli koko ottelun ajan suuria vaikeuksia pysäyttää Crocodilesin blitzausta eikä Johnsonilla ollut heittoaikaa. Erityisesti San Diego Chargersin kansainvälisten pelaajien ohjelmassa mukana ollut Jason Brisbane (alla kuvassa) oli jatkuvasti Roostersin hyökkäyksen takakentällä. Brisbane pakotti yhden rähmäyksen, iski kaksi heittoa maahan, teki kaksi säkkiä, 2,5 taklausta miinusjaardeille ja 11,5 taklausta. Crocodilesin fyysinen puolutus poimi Johnsonin hiukan huolimattomista heitoista 5 syötönkatkoa. Syötönkatkoista kaksi tuli kohtuullisen hyvien hyökkäysvuorojen päätteeksi kun Roosters oli jo punaisella vyöhykkeellä (=red zone, alle 20 jaardin päässä vastustajan maalista).

Roostersin hyökkäyksen takeltelu

Roostersin pelinrakentaja Robert Johnson valmistautuu heittämään kun Crocodilesin tukimies Jason Brisbane (46) blitzaa.

Kahdessa edellisessä ottelussa Roostersin vastustajien (Crocodiles ja Wolverines) puolustus näyttää löytäneen lääkkeen häiritä Roostersin tehokasta heittopeliä. Riittävä määrä painetta Johnsonille on häirinnyt Roostersin heittohyökkäystä sen verran riittävästi, että pisteitä Roosters on onnistunut tekemään vain 19/ottelu.

Crocodilesin puolustuksen otteet edellisissä otteluissa

Crocodilesin puolustus on neljässä edellisessä ottelussaan ottanut 15 syötönkatkoa ja tehneet 12 pelinrakentajan säkkiä. Crocodilesin joukkue näyttääkin tällä hetkellä olevan Vaahteraliigan parhaassa iskussa ja sarjataulukossa se on kolmannella sijalla. Crocodilesillä on jäljellä vielä ottelut sarjakärjessä tasapisteissä olevia Rajaritareita ja Butchersia vastaan. Crocodiles harjoittelee kahdesti päivässä, iltapäivällä import-pelaajat (8 kpl) harjoittelevat keskenään ja illalla koko joukkue yhdessä. Tosin tällä hetkellä joukkue näytti pahasti vajaalukuiselta ja pukeissa ei ollut riittävästi pelaajia vetämään ennen ottelua hyökkäys vs. puolustus harjoituksia.

Jos Crocodiles jatkaa samoilla otteilla ja saa vielä muutaman pelaajan sairastuvalta takaisin kentälle on helppo ennustaa, että Crocodiles nähdään tänä vuonna Vaahteramaljassa. Eikä se suinkaan lähde sinne haastajana. Toinen asia on sitten se, kuinka paljon Crocodilesin joukkueessa on jatkuvuutta. Jos joukkueessa on 8 import pelaajaa ei sillä rakenneta kovin pitkäikäisiä dynastioita.

Crocodilesin päävalmentajan Eric Slivoskeyn haastattelu

Roostersin hyökkäyksen koordinaattorin Jens Holmströmin haastattelu

Roostersin pelinrakentajalla Robert Johnsonilla (9) oli tavallista kiireisempi päivä Wolverinesin puolustuksen painostaessa.

Helsinki Roosters otti niukan 30-28 (17-8) voiton paikallisvastustajastaan Wolverinesista tiukassa kamppailussa. Roosters meni jo 24-8 johtoon 3. neljänneksellä mutta Wolverines lähti kovaan takaa-ajoon ja pääsi kahteen otteeseen kahden pisteen päähän Roostersista. Wolverinesin takaa-ajo jäi kuitenkin hiukan vajaaksi ja Roosters nappasi pelistä tärkeät pisteet sarjataulukkoon. Roostersilla on nyt viidestä pelistä neljä voittoa ja se on runkosarjan kärjessä yhdessä Porvoo Butchersin ja Lappeenranta Rajaritareitten kanssa. Wolverines on sarjataulukossa yhdellä voitolla toiseksi viimeisenä eikä peli ollut Wolverinesille muutenkaan onnekas. Kentän joutui jättämään loukkaantumisten takia keskushyökkääjä Jason Harrison, linjamies Jason Osei ja pelinrakentaja Janne Lehtinen.

Wolverines teki pelistä jännittävän

Ensimmäisellä kerralla Wolverines kavensi tilanteeksi 24-22 Jason Harrisonin 80 jaardin maalilla mutta Wolverines epäonnistui 2 pisteen lisäpisteyrityksessä. Tilanne oli mielenkiintoinen koska Roosters joutui luopumaan pallosta 24-16 johtoasemassaan yritettyään pelata 4. yrityksen Wolverinesin 8 jaardin linjalta. Perinteisen amerikkalaisen jalkapallon strategian mukaan tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä kenttämaali jolla Roosters olisi siirtynyt 11 pisteen johtoon. Erityisesti koska Roostersilla on kenties liigan paras potkaisija Kari Hytönen. Roostersin snappääjä oli kuitenkin loukkaantunut ja Roostersin piti pelata tuo 4. yritys jossa Wolverinesin puolustus sitten säkitti Roostersin pelinrakentajan Robert Johnsonin.

Wolverinesin kavennusmaalin jälkeen Roosters meni jälleen 8 pisteen johtoon 30-22 ja pelikellossa oli aikaa enää 1.33. Wolverinesin pelinrakentaja Janne Lehtinen oli loukannut olkapäänsä edellisen hyökkäysvuoron lopussa ja ohjaksiin tarttui laitahyökkääjä Risto Hakkarainen. Hän yllättikin Roostersin puolustuksen leiskauttamalla hienon 58 jaardisen heiton Hannu Aboncelle. Parin yrityksen kuluttua Hakkarainen juoksi itse maalin ja kavensi tilanteeksi 30-28. Kahden pisteen lisäpisteyritys kuitenkin epäonnistui kun Hakkaraisen handoff Teemu Kuusistolle epäonnistui.

Kelloon jäi vielä 31 sekuntia ja Wolverines yritti on side -aloituspotkua. Pallo pomppikin toiveikkaasti mutta Roosters onnistui peittämään sen ja peli oli ohi.

Roostersin mahdollisuudet

Roostersilla oli useampaan otteeseen mahdollisuus pistää peli pussiin viimeisellä neljänneksellä mutta joko he sortuivat itse virheisiin tai sitten Wolverinesin puolustus piti joukkueensa pelissä mukana. Roostersilla oli toisella puoliskolla useampaan otteeseen 2. ja 20 jaardia tai 3. ja 27 jaardia -tyyppisiä tilanteita, joihin he olivat sortuneet. Wolverinesin puolustus aiheutti Roostersille muutenkin päänvaivaa, tällä kaudella Roosters oli ennen sunnuntain ottelua tehnyt pisteitä kaikista hyökkäysvuoroistaan, joissa se oli päässyt vastustajan maalista 20 jaardin päähän (eli red zonelle). Sunnuntaina Wolverinesin hyökkäys pysäytti Roostersin kolmesti red zonella.

Wolverinesin ja koko ottelun hahmo oli Stephen Stokesin tilalle tuotu keskushyökkääjä Jason Harrison. Harrison juoksi 17 kertaa joilla Wolverines eteni huimat 275 jaardia. Harrison teki kaksi maalia ja palautti kahta aloituspotkua yhteensä 70 jaardia mutta joutui jättämään pelin aivan lopussa loukkaantumisen takia. Wolverinesin riveistä loukkaantui myös pelinrakentaja Janne Lehtinen joka laittoi itsensä likoon yrittäessään tasoittaa peliä viimeisellä neljänneksellä syöksymällä Roostersin maaliin. Lehtisen päivä ei muutenkaan ollut liiallisen gloorian täyttämä, hänen heitoistaan onnistui vain 24% ja niistä otettiin 3 syötönkatkoa. Lehtisen heitoilla Wolverines eteni 95 jaardia ja teki yhden maalin.

Roostersin pelinrakentaja Robert Johnson oli tuttuun tyyliin tehokas. Hän heitti 36 kertaa joista 22 onnistui (61%). Heitoilla Roosters eteni 379 jaardia ja niistä syntyi 3 maalia. Ykköskohteena oli jälleen Henry Myöhänen 165 jaardilla ja kahdella maalilla. Wolverines puolustus kuitenkin säkitti Johnsonin neljästi joista Roosters otti takapakkia 39 jaardia.

Roostersin päävalmentajan Kalle Karppisen haastattelu

Wolverinesin päävalmentajan Peetja Mannilan haastattelu

Roostersin keskushyökkääjä Laura Alakoski (24) teki joukkueelleen 3 maalia. Pelinrakentaja Merita Bruun (7) seuraa ja etsii blokattavaa. Indiansin Elina Seppälä (56) ei pääse taklaamaan.

Helsinki Roosters otti puolitehoillakin selvän 72-0 (37-0) voiton Kouvola Indiansista naisten amerikkalaisen jalkapallon SM-sarjassa. Indians oli saanut peliin mukaan loukkaantumisista johtuen vain 8 pelaajaa joten peli pelattiin normaalista poiketen 7 vs. 7. Isolla kentällä tämä vain lisäsi Roostersin ylivoimaa kun Indiansilla oli suuria vaikeuksia saada vastustajan pelaajia kiinni ja vietyä taklauksia loppuun saakka.

Roostersin pelinrakentaja Merita Bruun heittää.

Roostersilla oli ensimmäisellä puoliskolla suuria vaikeuksia saada heittopeliään kulkemaan. Useampaan otteeseen Roosters heitti ensimmäiset kolme yritystä ja kun heitot epäonnistuivat, juoksivat he neljännellä yrityksellä 15 tai 30 jaardia uusiin yrityksiin. Indiansilla oli koko pelin ajan suuria vaikeuksia saada pysäytettyä Roostersin juoksua. Erityisesti kierrot linjan päistä upposivat Indiansin puolustukseen yleensä erittäin pitkälle ja Roostersin keskushyökkääjistä Katri Laine teki 4, Paula Lehtinen 3 ja Laura Alakoski 3 maalia.

Roostersin keskushyökkääjä Katri Laine viimeisteli joukkueelleen 4 maalia.

Toisella puoliskolla Roostersin pelinrakentajan Merita Bruunin heitot löysivät tiensä laitahyökkääjille paremmin, mutta pääasiassa Roosters juoksi toisenkin puoliskon. Roostersin laitahyökkääjistöstä näytti puuttuvan useampi pelaaja, mikä taisi vaikuttaa pelikutsuihin.

Roostersin potkaisija Mari Salonen potki pitkiä aloituspotkuja ja upotti lisäpisteet tarkasti haarukkaan.

Roostersin potkaisija Mari Salonen potki pitkiä aloituspotkuja joista yhdestä tuli jopa touchback. Indiansin aloituspotkujen palauttaja Elina Seppälä oli toistuvasti liian edessä ja joutui lähes joka kerta juoksemaan reilusti taaksepäin hakemaan aloituspotkua. Salosen lisäpistepotkuista onnistui todella hienosti 6/7 ja potkuissa oli reilusti ilmaa ja pituutta.

Indiansin hyökkäys

Indiansin juoksupeli ei löytänyt juurikaan tilaa linjan keskeltä. Silloinkin kun Indiansin hyökkäyksen linja sai hiukan aukkoa keskushyökkääjälle tuli Roostersin tukimieskaartista yleensä Paula Lehtinen taklaamaan lujaa. Lehtinen oli Roostersin ahkerin taklaaja ja hän näytti olevan suurimmassa osassa taklauksista mukana. Kiertojuoksut Indiansilta onnistuivat hiukan paremmin, mutta sieltäkin saatiin hyviä jaardimääriä vain harvoin. Indiansin heittopeli sai muutaman onnistumisen mutta tasaiseen esitykseen on vielä matkaa.

Tasoerot

Joukkueiden tasoero näytti olevan suurimmillaan puolustuksissa. Indiansin puolustus tuntui olevan haluton ottamaan vastuuta ja tekemään taklauksia. Roostersin pelaajat juoksivat useimmiten ensimmäisestä taklaajasta läpi ja Indians sai Roostersin hyökkääjät pysähtymään vasta useamman pelaajan voimin. Roostersin puolustus taas tuli tilanteisiin lujaa ja sillä asenteella, että nyt kolisee.

Naisten SM-sarjan sarjatilanne

Naisten amerikkalaisen jalkapallon SM-sarjaa on jäljellä vielä yksi kierros ennen välieriä ja finaalia. Roosters johtaa sarjaa puhtaalla pelillä ennen Lady Demonsia joka on hävinnyt ainoastaan Roostersille. Ensi viikolla runkosarjan viimeisissä peleissä kohtaavat jumbofinaalissa voitottomat Nokia Ghosthunters ja Kouvola Indians. Roostersilla ja vieraspeli Jyväskylässä ja Lady Demonseilla Oulussa.

Roostersin päävalmentajan Kari Titolan haastattelu

Indiansin pelinrakentajan Birgitta Lindholmin haastattelu

Roostersin pelinrakentaja Merita Bruun (7) juoksee joukkueelleen jaardeja naisten SM-liigan kärkikamppailussa.

Naisten SM-liigassa kohtasi sarjan kaksi suurinta ennakkosuosikkia ja puhtaan pelin joukkuetta Roosters ja GS Lady Demons. Helsingin paikalliskamppailun alkumetreiltä asti oli selvää, että Roosters oli joukkueista niskan päällä ja se veikin kamppailun nimiinsä 36-14 (21-0). Ottelun ensimmäinen puolisko oli Roostersin selvää hallintaa pallon kummallakin puolella. Heidän hyökkäyksensä tahkosi jaardeja ja maaleja tasaisesti. Roostersin puolustus taas piti Demonsin hyökkäyksen aisoissa eikä Demons saanut hyökkäystään kulkemaan kunnolla kuin vasta aivan puoliskon viime hetkillä.

Toisella puoliskolla peli oli näennäisesti tasaisempaa. Roosters oli kuitenkin koko ajan sen verran selkeässä johdossa, ettei Demonsilla ollut missään vaiheessa todellista mahdollisuutta kyseenalaistaa ottelun voittajaa. Kumpikin joukkue teki toisella puoliskolla kaksi maalia mutta Demons tuli koko ajan Roostersin perässä.

Ohuet joukkueet

Kumpikin joukkue oli pelissä liikkeellä erittäin ohuella materiaalilla, molemmilla oli vain 5 vaihtopelaajaa. Sateen liukastama pallo haittasi kenties hiukan enemmän Demonsin heittopeliä ja tutkapari pelinrakentaja Jenni Wahlberg – laitahyökkääjä Ulla Repo löysivät toisensa vasta ensimmäisen puoliskon viime hetkinä.

Roostersin hyökkäyksessä Merita Bruunin nopeusylivoima oli selvästi kutistunut ilman varusteita pelatuista vuosista. Roostersin keskushyökkääjä Katri Laine esitti vakuuttavaa juoksupeliä ja puolustuksen puolella Paula Lehtinen teki hienoja taklauksia.

Roosters ja Lady Demons ovat kohdanneet naisten SM-sarjan finaalissa joka vuosi vuodesta 2003 alkaen. Finaalivoitot ovat joukkueiden välillä tasan 3-3. Runkosarjassa joukkueet ovat kohdanneet näinä vuosina 9 kertaa ja Roosters johtaa runkosarjakohtaamisia nyt 5-4.

Katso ottelun kuvat Facebookin Jefu.fi-sivun galleriasta.

Porvoo Butchersin Markus Haverinen (28) viimeistelee maalin pelin toisella neljänneksellä.

Vaahteraliigan neljännen kierroksen ottelussa sarjaykkönen Roosters matkusti Porvooseen sarjan toisena olleen Butchersin vieraaksi. Butchers kuitenkin näytti heti alusta asti kaapin paikan ja voitti ottelun selvästi 64-19 (28-7). Heti ottelun alusta asti tahti oli selvä, Butchers pystyi pelaamaan tasapainoisempaa hyökkäyspeliä ja heidän puolustuksensa pakotti Roostersin virheisiin.

Porvoo Butchersin pelinrakentaja Cedric Johnson pelasi kauden parhaan pelinsä.

Butchers aloitti pelin tekemällä omalla ensimmäisellä hyökkäysvuorollaan maalin ja pakottamalla rähmäyksen Roostersille, heti kun he saivat pallon. Tämä olikin pelin kulku, Butchersin pelaajat voittivat tärkeät mieskamppailut pakottamalla rähmäyksiä tai antamalla pelinrakentajalleen Cedric Johnsonille aikaa heittää. Toisella puoliskolla Cedric sai seisoskella ja etsiä vapaata heiton vastaanottajaa hyvinkin 15 sekuntia taskussa. Vastaavasti taas Butchersin puolustus piti Roostersin pelinrakentajan Robert “Cedricin veli” Johnsonin kiireisenä ja pakotti Robertin monta kertaa juoksemaan tai heittämään hätäisesti. Säkkejäkin taisi muutama tulla. Robert myös otti paljon iskuja vastaan ja näytti ottelun loppupuolella jo selvästi väsyneeltä.

Butchers oli muuttanut hyökkäyksensä kuvioita verrattuna alkukauden otteluihin ja tämä vaikeutti Roostersin puolustuksen pre-snap -lukuja. Cedricin juoksu-uhka tuotti selviä vaikeuksia Roostersin puolustuksen takakentälle kun puolustajien on pakko pitää laitahyökkääjät kiinni kunnes Cedric oli varmasti yli aloituslinjan. Siinä vaiheessa Cedricillä olikin sitten helppo juosta kymmenen jaardin siivu.

Johnsoneiden otteet kummankin joukkueen pelinrakentajan tontilla

Cedric Johnson myös pelasi kautensa parhaan ottelun ja näytti ensimmäistä kertaa semmoiselta pelinrakentajalta, kuin amerikanapujen pitääkin.

Cedric Johson (vas.) viimeistelee ottamastaan syötönkatkosta loppulukemat 64-19 ja Robert Johnson (oik.) kaventaa pelin 3. neljänneksen alussa lukemiin 31-13.

Cedric Johnson pelasi myös puolustuksessa ja otti syötönkatkon veljensä heitosta ja viimeisteli pelin loppunumerot. Robert Johnsonille peli taas oli tämän kauden heikoin, tähän suurena syynä tietysti oli Butchersin puolustus, joka ei antanut lainkaan heittoaikaa.

Hyökkäys vs. puolustus ja puolustus vs. hyökkäys

Butchersin tasapainoinen hyökkäys Cedricin heittopelin ja erityisesti Markus Haverisen juoksupelin johdolla sai koko ottelun ajan edettyä tasaisesti ja tasapainoisesti. Samalla heidän puolustuksensa sai kaivattua lepoaikaa ja pystyi pelaamaan pirteästi Roostersin hyökkäystä vastaan. Ja kuten dominoefekteissä käy, Roostersin puolustus väsyi Butchersin pitkiin driveihin eikä saanut lepoaikaa kun oma hyökkäys sai kunnon drivejä aikaiseksi vain ajoittain.

Tosin hetken aikaa peli näytti kolmannella neljänneksellä, että kamppailusta saattaa tulla jännittävä. Roosters oli saanut kavennettua eroksi 31-19 parin hyvän driven päätteeksi ja Butchersin hyökkäys oli saanut aikaiseksi vain yhden potkumaalin. Mutta sitten Butchersin vahva valmistautuminen tuli esiin ja he nappasivat jälleen pallon rähmäyksestä ja lopettivat Roostersin toiveet tekemällä maalin toisensa perään.

Muut pelaajia Suomen jefuhistorian lehdiltä

Roostersin AP Syynimaa (käsi korkeimmalla) blokkaamassa Butchersin lisäpistettä.

Paluun amerikkalaisen jalkapallon kentille teki parin paranteluvuoden jälkeen Roostersin AP Syynimaa. AP:n edellinen peli oli 2007 GS Demonsin riveissä ja tänään AP pelasi kaikki omat ja vastustajien lisäpisteyritykset ja yhden neljänneksen puolustusta. Jo 80-luvulla harrastuksen aloittanut ja vuosikausia maajoukkueen tukipilareihin ja EM-kilpailujen All-Stareihin kuulunut AP vaikutti pelin jälkeen siltä, että innostusta löytyy vielä. AP onkin varmasti hyvä lisä Roostersin short yardage-puolustuksen keskelle.

Porvoon puolelta Evwarayen kolmesta veljeksestä vain Seppo pelasi tänään. Muutenkin Butchersin rivit vaikuttivat melko ohuilta. Alla olevassa videohaastattelussa Sebastian Lind kertoo Evwarayejen tilanteesta hiukan lisää.

Ottelutapahtumassa mielenkiintoisia piirteitä

Porvoossa oli jälleen kerran panostettu ottelutapahtumaan. Yhdysvaltain itsenäisyyspäivää 4. heinäkuuta muistettiin nostamalla Yhdysvaltain lippu salkoon ja soittamalla heidän kansallislaulunsa ennen ottelun alkua. Tämä herätti joissakin ainakin hienoista ihmettelyä. Tosin kuuleman mukaan Tampereella oli vietetty Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän juhlia jo eilen 3. heinäkuuta. Syyksi arveltiin mm. aikaeroa. Porvoossa parilla kannattajalla oli myös rummut aiheuttamassa myökkää, joka pelitapahtumaan kuuluukin. Päätuomarilla oli myös hienosti mikrofoni jonka avulla suurin osa virhetilanteiden selityksistä kuului hyvin katsomoon. Ja muutamien katsojien protestoinnista huolimatta päätuomari Perttu Hautala osaa tuomita peliä ja onkin lähdössä ensi viikolla päätuomariksi EFL:n loppuotteluun Itävaltaan.

Butchersin päävalmentajan Sebastian Lindin haastattelu

Roostersin päävalmentajan Kalle Karppisen haastattelu

Roostersin pelinrakentaja Robert Johnson (9) etsii kohdetta heitolleen ja hyökkäyksen linjamies Henri Hännikäinen (60) ja keskushyökkääjä Alex Rapp (32) suojaavat.

Roostersin tuttu heittohyökkäys toimi odotetusti Trojansia vastaan Vaahteraliigan kolmannen kierroksen ottelussa kun Roosters otti kotivoiton 34-9 (27-2). Roostersin pelinrakentaja Robert Johnson heitti ensimmäisellä puoliskolla 307 jaardia ja 4 maalia onnistuen 17/23 heitossaan (74%) vieden joukkueensa tavoittamattomaan johtoon. Trojansin hyökkäys ei saanut ensimmäisellä puoliskolla aikaiseksi muuta kuin pyllähdyksiä. Toisella puoliskolla Trojansin Gerald Hamlett kirmasi 57 jaardin maalin mutta muuten Roostersin puolustus piti Trojansin aisoisssa. Roostersin hyökkäys näytti menettäneen puoliajalla parhaan teränsä ja sai tehtyä vain yhden maalin.

Kolmen kierroksen jälkeen Roosters on sarjataulukon kärjessä kolmella voitolla kolmesta ottelusta piste-erolla 133-70. Kakkosena on molemmat ottelut voittanut Porvoon Butchers kahdella voitolla kahdesta pelatusta ottelustaan. Trojans on neljäntenä yhdellä voitolla ja yhdellä tappiolla. Hiukan hälyttävästi tosin Trojans on onnistunut tekemään vain 15 pistettä pelaamissaan otteluissa, mikä ei tule riittämään se haluaa voittoja metsästää lisää.

Trojansin hyökkäys tehoton Roostersin puolustusta vastaan

Kuvaavaa ottelun voimasuhteissa oli ensimmäisen puoliajan lopussa ollut Trojansin hyökkäysvuoro, jossa he saivat ensimmäiset yritykset Roostersin 10 jaardin linjalta. Trojans sai kahden Roostersin puolustuksen virheen ansiosta saadut uudet yritykset kahdesti ja pääsi pelaamaan tuossa tilanteessa peräti 11 downia. Trojans heitti ja juoksi tasapuolisesti mutta sai aikaiseksi -12 jaardia, yhden fumblen ja kaksi syötönkatkoa, jotka tosin molemmat sattuivat onnekkaasti yrityksissä, jossa Roostersin puolustus oli rikkonut Trojansin pelaajaa. Trojans jäi ilman pisteitä tästä hyökkäysvuorosta ja antoi pallon Roostersin hyökkäykselle.

Kuin korostaakseen joukkueiden hyökkäysten tehokkuuseroja Roosters painoa pallon maaliin 1 min 1 sek pituisella hyökkäysvuorolla kuudella onnistuneella heitolla. Johnson heitti pari koppia Torsten Malmille, yhden Tommi Känsälälle ja Julius Majanderille sekä kaksi Henri Myöhäselle joka teki myös maalin hyökkäysvuoron lopuksi.

Roostersin puolustuksen takakenttä pelasi koko ottelun miestä Trojansin laitureita vastaan. Roostersin tähän otteluun saapunut Northwesternin David Oredugba (katso haastattelu jutun lopusta) pelasi Trojansin ykköslaituri Ville Venettä vastaan. Tai pikemminkin Ville Vene pelasi koko ottelun samalla puolella, ehkäpä Trojansin olisi välillä kannattanut pistää Vene toiselle puolelle, vaikka sielläkin oli tietysti ns. shut-down kulmapuolustaja Janne Lehtonen. Roostersin hyvät kulmapuolustajat  mahdollistivat keskittymisen Trojansin juoksuhyökkäyksen pysäyttämiseen. Ja sen pysäyttäminen oli hiukan tarkoituksettomankin helppoa, sillä Trojansin keskushyökkääjä Gerald Hamlett pelasi ottelun ensimmäisen puoliajan tavallisilla lenkkareilla, jotka olivat kostealle Velodromin pinnalle aivan liian liukkaat. Hamlett kaatuikin omia aikojaan useampaan otteeseen. Toisella puoliajalla alle oli vaihdettu nappulakengät ja Hamlett pääsikin niillä paremmin eteenpäin. Tässä Trojansin olisi pitänyt olla tarkkana ja vaihdattaa Hamletin kengät heti ongelman havaitsemisen jälkeen.

Puoliaika muutti ottelun

Puoliajalla Trojans teki muutamia muutoksia puolustukseensa ja Roostersin hyökkäys näytti menettäneen terävimmän otteensa peliin. Johnsonin heitoista onnistui toisella puoliajalla vain 4/15 (27%) ja kokonaisuudessaan Roostersin hyökkäys eteni 107 jaardia. Trojans eteni toisella puoliskolla 174 jaardia ja sai aikaiseksi ottelun ainoan maalinsa (ja koko kauden toisen). Neljännen neljänneksen jälkimmäisellä puoliskolla alkanut tihkusade tuntui lannistavan kaikki kentällä. Joukkueet vaihtoivat hyökkäysvuoroaan tiheästi ja näytti siltä, että kumpikin halusi vain pelata ottelun loppuun kun voittaja kuitenkin oli jo selvillä.

Trojansin jatko

Trojansilla on selvästi hyvä keskushyökkääjä Gerald Hamletissa. Hän on juossut Saintsia ja Roostersia vastaan kohtuullisen hyvällä keskiarvolla ja pystyy breikkaamaan riittävällä vauhdilla. Billy Hartilla on selvästi ollut vaikeuksia päästä oikeaan rytmiin kentällä, heitoista onnistuu aivan liian vähän. Tosin osaansa tässä ovat näytelleet Trojansin laitahyökkääjät, jotka ovat pudotelleet luvattoman monta täysin kiinniotettavaa palloa. Hart pistää palloja välillä hiukan hankaliin paikkoihin ja Roostersin vahva kahden “jenkin” takakenttä varmasti vähensi vapaita paikkoja. Trojansilla on nuori joukkue joko on alkukauden ollut liikkeellä pienellä miehityksellä. Toivottavasti kolmen viikon tauolla Hart löytää yhteisen rytmin laitahyökkääjien kanssa ja sairasvuoteelta tulee miehiä takaisin riviin.

Roostersin jatko

Roostersin heittohyökkäys on ollut alkukauden pysäyttämätön. Viime kaudella ykköskohteena ollut Sonte Wong puuttuu rivistä mutta Johnson on siitä huolimatta heittänyt joka ottelussa yli 300 jaardia ja vähintään 4 maalia. Puolustuksessa Roostersilla on vahva takakenttä joka pystyy tukahduttamaan keskinkertaisen heittohyökkäyksen täysin ja pelaamaan 8-9 miehen boksilla juoksua vastaan.

Roostersin päävalmentajan Kalle Karppisen haastattelu

Trojansin päävalmentajan Jarmo Rautiaisen haastattelu

Roostersin kulmapuolustajan David Oredugban haastattelu

Roostersin Robert Johnson (9) johti joukkueensa voittoon heittämällä 4 TD:tä ja 346 jaardia sekä juoksemalla 2 TD:tä

Roosters ja Jaguaarit tehtailivat lämpimässä sunnuntai-illassa 95 pistettä. Ottelu oli kumman tahansa vietävissä vielä neljännen neljänneksen alussa kun Roosters oli niukassa 41-40 johdossa. Sitten Roostersin pelinrakentaja Robert Johnson juoksi yhden maalin ja heitti toisen ja peli oli käytännössä ohi. Toki Roostersin heittopuolustuksen parantumisellakin oli osansa siinä, että päätösneljännes oli ainut, missa Jaguaarit ei saanut tehtyä maalia.

Jaguaarien no-huddle hyökkäys kulki Alex Relphin johdolla mallikkaasti. Relph heitti 329 jaardia ja kolme maalia sekä yhden syötönkatkon. Hänen joukkuetoverinsa Colgaten yliopistosta Sam Breslin otti 7 kiinnottoa joista kolmesta tuli TD. Breslin eteni kiinniotoilla 189 jaardia. Jaguaarien juoksyhyökkäyksessä pelinrakentaja Relph kantoi itse palloa eniten (12 kantoa, 61 jaardia, 1 TD). Keskushyökkääjät Mikko Lyyra (10 kantoa, 40 jaardia, 1TD) ja Joel Honkonen (13 kantoa, 22 jaardia, 1 TD) vastasivat kuitenkin suurimmasta osasta suunnitelluista juoksupeleistä.

Roostersin puolella laitahyökkääjä Sonte Wongin aukkoa paikkaamaan tuotu Milos Hildebrand ei vielä pelannut hyökkäyksessä mutta oli puolustuksessa mukana pysäyttämässä Jaguaareja. Milos kuuluu Tsekin amerikkalaisen jalkapallon maajoukkueen lisäksi myös maansa kelkkailumaajoukkueeseen ja hän sanoikin, että molemmissa lajeissa 40 jaardin juoksusta on paljon hyötyä. Jenkkifudiksessa tosin täytyy välillä kääntyä. Wongin sijaan Johnson heittoja otti kiinni Roostersin hyökkäyksessä peräti yhdeksän eri pelaajaa. Puolusta siinä sitten. Henri Myöhänen (8 kiinniottoa, 94 jaardia, 2 TD:tä) ja Julius Majander (6 kiinniottoa, 63 jaardia, 2 TD:tä) vastasivat heittohyökkäyksen pisteistä mutta myös muut laitahyökkääjät olivat varsin tyytyväisen oloisia lisääntyneisiin palloihin. Johnson onnistuikin peräti 75%:ssa heitoistaan, 44 heittoa ja 33 onnistumista. Juoksuhyökkäys oli Roostersilla lähinnä kikkapeli, sillä Johnsonin lisäksi (5 juoksua, 51 jaardia, 2 TD:tä) pallon kantamisesta vastasi keskushyökkääjä Mikko Mäkeläinen (3 kantoa, 6 jaardia, 1 TD). Tosin kun Johnsonin johtama, tai suorastaan orkesteroima, heittohyökkäys toimii niin erinomaisesti kuin toimii, ei juoksupeliä näköjään edes tarvita.

Parhaiden pelaajien ja valmentajien haastattelut sekä kuvat tulevat myöhemmin.