Viime vuoden Vaahteramalja meni jatkoajalle ja Butchers voitti ottelun sen jälkeen 47-41. Tämän vuoden ottelusta ei povata aivan yhtä runsasmaalista mutta tiukkaa joka tapauksessa. Kummankin joukkueen pelaajisto on tervehtynyt finaalia varten hyvin. Roosters on saanut takaisin sairastuvalta mm. potkaisija Kari Hytösen ja Butchers Efe Evwarayen.

Joukkueiden aloittavina pelinrakentajina toimii veljekset Robert (Roosters) ja Cedric (Butchers) Johnson. Kauden aikana joukkueet kohtasivat Porvoossa jolloin Butchers oli vahvempi lukemin 64-19 (otteluraportti). Tuolloin Cedric Johnson pelasi kauden parhaan ottelunsa siihen mennessä ja otti pelinrakentajatehtävien lisäksi puolustuksessa syötönkatkon veljensä heitosta ja palautti sen maaliin.

Kesäisen kohtaamisen jälkeen Roosters on hankkinut riveihinsä keskushyökkääjä Survival Rossin, joka on juossut pelaamissaan kolmessa ottelussa 385 jaardia ja neljä maalia. Roostersin hyökkäys on koko kauden ollut erittäin vahvasti heittopainotteista (liigan 1.) ja Rossin lisääminen palettiin tuo hyökkäykseen tasapainoa.

SAJL:n uutisessa miesten maajoukkueen päävalmentaja Tuomas Heikkinen arvelee finaalista, että

Porvoolla on enemmän talenttia joukkueessaan, mutta näkisin, että Roostersin valmistautuminen on aavistuksen verran tarkempaa.

Vaahteramalja XXX alkaa klo 18:00 Vantaan Myyrmäessä. Ennen peliä stadionin vieressä on ilmainen tapahtuma-alue, jossa on monenlaista amerikkalaiseen jalkapalloon liittyvää kokeiltavana ja nähtävänä.

SAJL:n puheenjohtaja Roope Noronen kertoo tapahtumasta

Peli ja pre-game -tapahtuma tulee varmasti olemaan tämän kauden hienoin jenkkifutistapahtuma.

Roostersin päävalmentajan Kalle Karppisen haastattelu

Butchersin päävalmentajan Sebastian Lindin haastattelu

sponsored by: suosittele.fi

Roostersin keskushyökkääjä Mikko Tikkanen juoksi 8 yrityksellä 69 jaardia ja kolme maalia.

Roosters voitti Vaahteraliigan 7. kierroksella Lappeenrannan Rajaritarit yllättävänkin selvin numeroin 51-13. Tappio oli Rajaritareille vasta kauden toinen ja se onkin sarjataulukossa jaetulla kakkossijalla Roostersin ja Crocodilesin kanssa. Nelinkertainen puolustava mestari Porvoon Butchers johtaa Vaahteraliigaa ja se onkin useissa tilastoissa liigan kärjessä.

Illan ISS-Stadionilla, tulevalla Vaahteramalja-areenalla, pelatussa ottelussa alku näytti Rajaritareiden kannalta lupaavalta, joukkue meni heti ensimmäisellä hyökkäysvuorolla 7-0 johtoon. Roosters tosin tasoitti tilanteen nopeasti ja uumoilin pelistä jo varsin runsasmaalista. Mutta sitten Roostersin AP Syynimaa peitti Rajaritareiden rähmäyksen ja Roosters blokkasi kaksi Rajaritareiden lentopotkua. Toisen lentopotkun Roostersin Sampo Ranta peitti Rajaritaiden maalialueella ja toisesta Roosters teki maalin ensimmäisellä yrityksellä.

Rajaritareiden pelinrakentaja Littlejohn turhautui ja lopetti

Roostersin puolustuksen takamies Miikka Lievonen (39) säkittää Rajaritareiden pelinrakentaja Bradshaw Littlejohnin (7). Takana Roostersin puolustuksen linjamies Lauri Vainio (97).

Kun Roosters onnistui ensimmäisellä puoliskolla kaikissa hyökkäysvuoroissaan Rajaritarit kaivoivat itsensä syvään kuoppaan. Pelinrakentaja Bradsaw Littlejohn turhautui peliin ensimmäisen neljänneksen lopussa niin pahasti, että ilmoitti päävalmentaja Kari Leivojalle hänen pelinsä olleen siinä. Puoliajalla Leivoja oli ilmoittanut Littlejohnille, ettei tämän palveluksia enää tarvita joukkueessa.

Rajaritareiden yllätyspelinrakentaja Mikko Koskinen.

Pelinrakentajaksi nostettiin normaalisti laitahyökkääjän tontilla pelannut Mikko Koskinen, joka ei ollut pelinrakentajan tehtäviä kertaakaan harjoitellut. Tämä luonnollisesti vaikutti Rajaritareiden hyökkäykseen varsin huomattavasti. Koskinen juoksi kohtuullisesti mutta onnistui heitoissa vain 2/8 joilla joukkue eteni 54 jaardia. Toinen kiinniotto oli itseasiassa sisemmän laitahyökkääjän Markku Luodon tekemä pelastus, sillä heiton poimi ilmasta ensin Roostersin puolustaja Sampo Ranta mutta Luoto väänsi voimalla pallon pois Rannan hyppysistä.

Rajaritareiden monitoimimies Lawrence "Larry" Atkinson ei ehtinyt juuri vaihdossa käydä.

Rajaritareiden hyökkäyksessä, puolustuksessa ja erikoispeleissä ahkeroinut Lawrence Atkinsonilta loppui pelin kuluessa puhti vaikka hän kirmaisikin pelin lopussa 71 jaardin juoksumaalin. Atkinson oli Rajaritareiden kärkietenijä juoksuissa (162 jaardia ja 1 maali), lentopotkujen palautuksissa (1 palautus), aloituspotkujen palautuksissa (4 palautusta) ja taklauksissa (4+1). Näiden lisäksi Atkinson teki 6 jaardin heiton vastaanotosta maalin.

Roostersin hyökkäys yllättävän tasapainoista

Roostersin heittohyökkäys on tällä kaudella ollut liigan toiseksi tehokkainta ja juoksuhyökkäys liigan toiseksi heikointa. Ennen illan peliä Roosters oli heittänyt n. tuplasti enemmän kuin juossut (240 vrt. 125 kpl). Sunnuntaina Roosters aloitti ottelun seitsemällä perättäisellä juoksuyrityksellä joilla joukkue eteni 36 jaardia ja otti kolmet uudet yritykset. Koko ottelussa Roosters poikkeuksellisesti juoksi useammin kuin heitti (28 vrt. 26 kpl). Muutenkin Roostersin hyökkäys näytti saaneen kiinni normaalista rytmistään kolmen vaikean ottelun jälkeen.

Roostersin pelinrakentaja Robert Johnson heitti 250 jaardia ja 4 maalia.

Robert Johnson heitti 250 jaardia ja neljä maalia eikä Rajaritarit saaneet hänelle riittävää painetta. Osansa tällä oli varmasti Roostersin juoksupainotteisemmalla hyökkäystaktiikalla ja esille nousikin hienosti kolme maalia tehnyt Mikko Tikkanen. Tikkanen juoksi 8 yrityksellä 69 jaardia ja Alex Rapp 13 yrityksellä 58 jaardia. Tikkasen juoksu näytti erityisen hienolta kun hyökkäyksen linja teki hänelle reilut aukot joista jaardeja oli tarjolla.

Lentopotkuissa Kari Hytöstä korvannut Milos Hildebrand.

Roostersin snäpperiongelmat jatkuivat jälleen. Yksi lentopotkun snäppi meni loukkaantunutta Kari Hytöstä tuuranneen Milos Hildebrandin ylitse pitkälle mutta Hildebrand pelasti tilanteen ja teki vielä hienon lentoputkun potentiaalisesti katastrofaalisesta pelistä. Toisessa yrityksessä snäppääjä puuttui kentältä kokonaan. Päävalmentaja Kalle Karppinen kyllä vakuutti, että snäppääjäongelmiin löytyy ratkaisu loppukaudeksi.

Lappeenrannan loppukausi näyttää synkältä

Rajaritareiden päävalmentaja Kari Leivojalla on kova työ saada joukkueensa erinomaisesta alkukaudesta huolimatta kuosiin pudotuspelejä varten.

Rajaritareiden riveistä on tällä kaudella lähtenyt keskushyökkääjä Quinton Jones ja nyt siis liigan kolmanneksi tehokkain pelinrakentaja Bradshaw Littlejohn. Rajaritareilla on pelit vielä vahvasti pelaavaa Crocodilesiä, liigakärki Butchersia ja Wolverinesia vastaan. Mikään peleistä ei varmasti tule olemaan helppo ja Rajaritarit voi vielä jäädä jopa pudotuspelien ulkopuolelle, jos se häviää kaikki loput ottelunsa ja Jaguaarit voittaa kaikki loput ottelunsa. Jaguaarien loppukauden vastus on selvästi Rajaritareita kevyempi kun se kohtaa liigajumbot Trojansin ja Saintsin pudotuspelijoukkue Roostersin lisäksi.

(seuraava pätkä lisätty 27.7.2009 klo 16.31)

Kuuntele haastatteluista kummankin valmentajan näkymys blokatuista lentopotkuista ja loppukauden näkemykset. Mukana myös kuvia ottelusta.

Kalle Karppisen haastattelu

Kari Leivojan haastattelu

Roostersin pelinrakentajalla Robert Johnsonilla (9) oli tavallista kiireisempi päivä Wolverinesin puolustuksen painostaessa.

Helsinki Roosters otti niukan 30-28 (17-8) voiton paikallisvastustajastaan Wolverinesista tiukassa kamppailussa. Roosters meni jo 24-8 johtoon 3. neljänneksellä mutta Wolverines lähti kovaan takaa-ajoon ja pääsi kahteen otteeseen kahden pisteen päähän Roostersista. Wolverinesin takaa-ajo jäi kuitenkin hiukan vajaaksi ja Roosters nappasi pelistä tärkeät pisteet sarjataulukkoon. Roostersilla on nyt viidestä pelistä neljä voittoa ja se on runkosarjan kärjessä yhdessä Porvoo Butchersin ja Lappeenranta Rajaritareitten kanssa. Wolverines on sarjataulukossa yhdellä voitolla toiseksi viimeisenä eikä peli ollut Wolverinesille muutenkaan onnekas. Kentän joutui jättämään loukkaantumisten takia keskushyökkääjä Jason Harrison, linjamies Jason Osei ja pelinrakentaja Janne Lehtinen.

Wolverines teki pelistä jännittävän

Ensimmäisellä kerralla Wolverines kavensi tilanteeksi 24-22 Jason Harrisonin 80 jaardin maalilla mutta Wolverines epäonnistui 2 pisteen lisäpisteyrityksessä. Tilanne oli mielenkiintoinen koska Roosters joutui luopumaan pallosta 24-16 johtoasemassaan yritettyään pelata 4. yrityksen Wolverinesin 8 jaardin linjalta. Perinteisen amerikkalaisen jalkapallon strategian mukaan tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä kenttämaali jolla Roosters olisi siirtynyt 11 pisteen johtoon. Erityisesti koska Roostersilla on kenties liigan paras potkaisija Kari Hytönen. Roostersin snappääjä oli kuitenkin loukkaantunut ja Roostersin piti pelata tuo 4. yritys jossa Wolverinesin puolustus sitten säkitti Roostersin pelinrakentajan Robert Johnsonin.

Wolverinesin kavennusmaalin jälkeen Roosters meni jälleen 8 pisteen johtoon 30-22 ja pelikellossa oli aikaa enää 1.33. Wolverinesin pelinrakentaja Janne Lehtinen oli loukannut olkapäänsä edellisen hyökkäysvuoron lopussa ja ohjaksiin tarttui laitahyökkääjä Risto Hakkarainen. Hän yllättikin Roostersin puolustuksen leiskauttamalla hienon 58 jaardisen heiton Hannu Aboncelle. Parin yrityksen kuluttua Hakkarainen juoksi itse maalin ja kavensi tilanteeksi 30-28. Kahden pisteen lisäpisteyritys kuitenkin epäonnistui kun Hakkaraisen handoff Teemu Kuusistolle epäonnistui.

Kelloon jäi vielä 31 sekuntia ja Wolverines yritti on side -aloituspotkua. Pallo pomppikin toiveikkaasti mutta Roosters onnistui peittämään sen ja peli oli ohi.

Roostersin mahdollisuudet

Roostersilla oli useampaan otteeseen mahdollisuus pistää peli pussiin viimeisellä neljänneksellä mutta joko he sortuivat itse virheisiin tai sitten Wolverinesin puolustus piti joukkueensa pelissä mukana. Roostersilla oli toisella puoliskolla useampaan otteeseen 2. ja 20 jaardia tai 3. ja 27 jaardia -tyyppisiä tilanteita, joihin he olivat sortuneet. Wolverinesin puolustus aiheutti Roostersille muutenkin päänvaivaa, tällä kaudella Roosters oli ennen sunnuntain ottelua tehnyt pisteitä kaikista hyökkäysvuoroistaan, joissa se oli päässyt vastustajan maalista 20 jaardin päähän (eli red zonelle). Sunnuntaina Wolverinesin hyökkäys pysäytti Roostersin kolmesti red zonella.

Wolverinesin ja koko ottelun hahmo oli Stephen Stokesin tilalle tuotu keskushyökkääjä Jason Harrison. Harrison juoksi 17 kertaa joilla Wolverines eteni huimat 275 jaardia. Harrison teki kaksi maalia ja palautti kahta aloituspotkua yhteensä 70 jaardia mutta joutui jättämään pelin aivan lopussa loukkaantumisen takia. Wolverinesin riveistä loukkaantui myös pelinrakentaja Janne Lehtinen joka laittoi itsensä likoon yrittäessään tasoittaa peliä viimeisellä neljänneksellä syöksymällä Roostersin maaliin. Lehtisen päivä ei muutenkaan ollut liiallisen gloorian täyttämä, hänen heitoistaan onnistui vain 24% ja niistä otettiin 3 syötönkatkoa. Lehtisen heitoilla Wolverines eteni 95 jaardia ja teki yhden maalin.

Roostersin pelinrakentaja Robert Johnson oli tuttuun tyyliin tehokas. Hän heitti 36 kertaa joista 22 onnistui (61%). Heitoilla Roosters eteni 379 jaardia ja niistä syntyi 3 maalia. Ykköskohteena oli jälleen Henry Myöhänen 165 jaardilla ja kahdella maalilla. Wolverines puolustus kuitenkin säkitti Johnsonin neljästi joista Roosters otti takapakkia 39 jaardia.

Roostersin päävalmentajan Kalle Karppisen haastattelu

Wolverinesin päävalmentajan Peetja Mannilan haastattelu

Porvoo Butchersin Markus Haverinen (28) viimeistelee maalin pelin toisella neljänneksellä.

Vaahteraliigan neljännen kierroksen ottelussa sarjaykkönen Roosters matkusti Porvooseen sarjan toisena olleen Butchersin vieraaksi. Butchers kuitenkin näytti heti alusta asti kaapin paikan ja voitti ottelun selvästi 64-19 (28-7). Heti ottelun alusta asti tahti oli selvä, Butchers pystyi pelaamaan tasapainoisempaa hyökkäyspeliä ja heidän puolustuksensa pakotti Roostersin virheisiin.

Porvoo Butchersin pelinrakentaja Cedric Johnson pelasi kauden parhaan pelinsä.

Butchers aloitti pelin tekemällä omalla ensimmäisellä hyökkäysvuorollaan maalin ja pakottamalla rähmäyksen Roostersille, heti kun he saivat pallon. Tämä olikin pelin kulku, Butchersin pelaajat voittivat tärkeät mieskamppailut pakottamalla rähmäyksiä tai antamalla pelinrakentajalleen Cedric Johnsonille aikaa heittää. Toisella puoliskolla Cedric sai seisoskella ja etsiä vapaata heiton vastaanottajaa hyvinkin 15 sekuntia taskussa. Vastaavasti taas Butchersin puolustus piti Roostersin pelinrakentajan Robert “Cedricin veli” Johnsonin kiireisenä ja pakotti Robertin monta kertaa juoksemaan tai heittämään hätäisesti. Säkkejäkin taisi muutama tulla. Robert myös otti paljon iskuja vastaan ja näytti ottelun loppupuolella jo selvästi väsyneeltä.

Butchers oli muuttanut hyökkäyksensä kuvioita verrattuna alkukauden otteluihin ja tämä vaikeutti Roostersin puolustuksen pre-snap -lukuja. Cedricin juoksu-uhka tuotti selviä vaikeuksia Roostersin puolustuksen takakentälle kun puolustajien on pakko pitää laitahyökkääjät kiinni kunnes Cedric oli varmasti yli aloituslinjan. Siinä vaiheessa Cedricillä olikin sitten helppo juosta kymmenen jaardin siivu.

Johnsoneiden otteet kummankin joukkueen pelinrakentajan tontilla

Cedric Johnson myös pelasi kautensa parhaan ottelun ja näytti ensimmäistä kertaa semmoiselta pelinrakentajalta, kuin amerikanapujen pitääkin.

Cedric Johson (vas.) viimeistelee ottamastaan syötönkatkosta loppulukemat 64-19 ja Robert Johnson (oik.) kaventaa pelin 3. neljänneksen alussa lukemiin 31-13.

Cedric Johnson pelasi myös puolustuksessa ja otti syötönkatkon veljensä heitosta ja viimeisteli pelin loppunumerot. Robert Johnsonille peli taas oli tämän kauden heikoin, tähän suurena syynä tietysti oli Butchersin puolustus, joka ei antanut lainkaan heittoaikaa.

Hyökkäys vs. puolustus ja puolustus vs. hyökkäys

Butchersin tasapainoinen hyökkäys Cedricin heittopelin ja erityisesti Markus Haverisen juoksupelin johdolla sai koko ottelun ajan edettyä tasaisesti ja tasapainoisesti. Samalla heidän puolustuksensa sai kaivattua lepoaikaa ja pystyi pelaamaan pirteästi Roostersin hyökkäystä vastaan. Ja kuten dominoefekteissä käy, Roostersin puolustus väsyi Butchersin pitkiin driveihin eikä saanut lepoaikaa kun oma hyökkäys sai kunnon drivejä aikaiseksi vain ajoittain.

Tosin hetken aikaa peli näytti kolmannella neljänneksellä, että kamppailusta saattaa tulla jännittävä. Roosters oli saanut kavennettua eroksi 31-19 parin hyvän driven päätteeksi ja Butchersin hyökkäys oli saanut aikaiseksi vain yhden potkumaalin. Mutta sitten Butchersin vahva valmistautuminen tuli esiin ja he nappasivat jälleen pallon rähmäyksestä ja lopettivat Roostersin toiveet tekemällä maalin toisensa perään.

Muut pelaajia Suomen jefuhistorian lehdiltä

Roostersin AP Syynimaa (käsi korkeimmalla) blokkaamassa Butchersin lisäpistettä.

Paluun amerikkalaisen jalkapallon kentille teki parin paranteluvuoden jälkeen Roostersin AP Syynimaa. AP:n edellinen peli oli 2007 GS Demonsin riveissä ja tänään AP pelasi kaikki omat ja vastustajien lisäpisteyritykset ja yhden neljänneksen puolustusta. Jo 80-luvulla harrastuksen aloittanut ja vuosikausia maajoukkueen tukipilareihin ja EM-kilpailujen All-Stareihin kuulunut AP vaikutti pelin jälkeen siltä, että innostusta löytyy vielä. AP onkin varmasti hyvä lisä Roostersin short yardage-puolustuksen keskelle.

Porvoon puolelta Evwarayen kolmesta veljeksestä vain Seppo pelasi tänään. Muutenkin Butchersin rivit vaikuttivat melko ohuilta. Alla olevassa videohaastattelussa Sebastian Lind kertoo Evwarayejen tilanteesta hiukan lisää.

Ottelutapahtumassa mielenkiintoisia piirteitä

Porvoossa oli jälleen kerran panostettu ottelutapahtumaan. Yhdysvaltain itsenäisyyspäivää 4. heinäkuuta muistettiin nostamalla Yhdysvaltain lippu salkoon ja soittamalla heidän kansallislaulunsa ennen ottelun alkua. Tämä herätti joissakin ainakin hienoista ihmettelyä. Tosin kuuleman mukaan Tampereella oli vietetty Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän juhlia jo eilen 3. heinäkuuta. Syyksi arveltiin mm. aikaeroa. Porvoossa parilla kannattajalla oli myös rummut aiheuttamassa myökkää, joka pelitapahtumaan kuuluukin. Päätuomarilla oli myös hienosti mikrofoni jonka avulla suurin osa virhetilanteiden selityksistä kuului hyvin katsomoon. Ja muutamien katsojien protestoinnista huolimatta päätuomari Perttu Hautala osaa tuomita peliä ja onkin lähdössä ensi viikolla päätuomariksi EFL:n loppuotteluun Itävaltaan.

Butchersin päävalmentajan Sebastian Lindin haastattelu

Roostersin päävalmentajan Kalle Karppisen haastattelu

Roostersin pelinrakentaja Robert Johnson (9) etsii kohdetta heitolleen ja hyökkäyksen linjamies Henri Hännikäinen (60) ja keskushyökkääjä Alex Rapp (32) suojaavat.

Roostersin tuttu heittohyökkäys toimi odotetusti Trojansia vastaan Vaahteraliigan kolmannen kierroksen ottelussa kun Roosters otti kotivoiton 34-9 (27-2). Roostersin pelinrakentaja Robert Johnson heitti ensimmäisellä puoliskolla 307 jaardia ja 4 maalia onnistuen 17/23 heitossaan (74%) vieden joukkueensa tavoittamattomaan johtoon. Trojansin hyökkäys ei saanut ensimmäisellä puoliskolla aikaiseksi muuta kuin pyllähdyksiä. Toisella puoliskolla Trojansin Gerald Hamlett kirmasi 57 jaardin maalin mutta muuten Roostersin puolustus piti Trojansin aisoisssa. Roostersin hyökkäys näytti menettäneen puoliajalla parhaan teränsä ja sai tehtyä vain yhden maalin.

Kolmen kierroksen jälkeen Roosters on sarjataulukon kärjessä kolmella voitolla kolmesta ottelusta piste-erolla 133-70. Kakkosena on molemmat ottelut voittanut Porvoon Butchers kahdella voitolla kahdesta pelatusta ottelustaan. Trojans on neljäntenä yhdellä voitolla ja yhdellä tappiolla. Hiukan hälyttävästi tosin Trojans on onnistunut tekemään vain 15 pistettä pelaamissaan otteluissa, mikä ei tule riittämään se haluaa voittoja metsästää lisää.

Trojansin hyökkäys tehoton Roostersin puolustusta vastaan

Kuvaavaa ottelun voimasuhteissa oli ensimmäisen puoliajan lopussa ollut Trojansin hyökkäysvuoro, jossa he saivat ensimmäiset yritykset Roostersin 10 jaardin linjalta. Trojans sai kahden Roostersin puolustuksen virheen ansiosta saadut uudet yritykset kahdesti ja pääsi pelaamaan tuossa tilanteessa peräti 11 downia. Trojans heitti ja juoksi tasapuolisesti mutta sai aikaiseksi -12 jaardia, yhden fumblen ja kaksi syötönkatkoa, jotka tosin molemmat sattuivat onnekkaasti yrityksissä, jossa Roostersin puolustus oli rikkonut Trojansin pelaajaa. Trojans jäi ilman pisteitä tästä hyökkäysvuorosta ja antoi pallon Roostersin hyökkäykselle.

Kuin korostaakseen joukkueiden hyökkäysten tehokkuuseroja Roosters painoa pallon maaliin 1 min 1 sek pituisella hyökkäysvuorolla kuudella onnistuneella heitolla. Johnson heitti pari koppia Torsten Malmille, yhden Tommi Känsälälle ja Julius Majanderille sekä kaksi Henri Myöhäselle joka teki myös maalin hyökkäysvuoron lopuksi.

Roostersin puolustuksen takakenttä pelasi koko ottelun miestä Trojansin laitureita vastaan. Roostersin tähän otteluun saapunut Northwesternin David Oredugba (katso haastattelu jutun lopusta) pelasi Trojansin ykköslaituri Ville Venettä vastaan. Tai pikemminkin Ville Vene pelasi koko ottelun samalla puolella, ehkäpä Trojansin olisi välillä kannattanut pistää Vene toiselle puolelle, vaikka sielläkin oli tietysti ns. shut-down kulmapuolustaja Janne Lehtonen. Roostersin hyvät kulmapuolustajat  mahdollistivat keskittymisen Trojansin juoksuhyökkäyksen pysäyttämiseen. Ja sen pysäyttäminen oli hiukan tarkoituksettomankin helppoa, sillä Trojansin keskushyökkääjä Gerald Hamlett pelasi ottelun ensimmäisen puoliajan tavallisilla lenkkareilla, jotka olivat kostealle Velodromin pinnalle aivan liian liukkaat. Hamlett kaatuikin omia aikojaan useampaan otteeseen. Toisella puoliajalla alle oli vaihdettu nappulakengät ja Hamlett pääsikin niillä paremmin eteenpäin. Tässä Trojansin olisi pitänyt olla tarkkana ja vaihdattaa Hamletin kengät heti ongelman havaitsemisen jälkeen.

Puoliaika muutti ottelun

Puoliajalla Trojans teki muutamia muutoksia puolustukseensa ja Roostersin hyökkäys näytti menettäneen terävimmän otteensa peliin. Johnsonin heitoista onnistui toisella puoliajalla vain 4/15 (27%) ja kokonaisuudessaan Roostersin hyökkäys eteni 107 jaardia. Trojans eteni toisella puoliskolla 174 jaardia ja sai aikaiseksi ottelun ainoan maalinsa (ja koko kauden toisen). Neljännen neljänneksen jälkimmäisellä puoliskolla alkanut tihkusade tuntui lannistavan kaikki kentällä. Joukkueet vaihtoivat hyökkäysvuoroaan tiheästi ja näytti siltä, että kumpikin halusi vain pelata ottelun loppuun kun voittaja kuitenkin oli jo selvillä.

Trojansin jatko

Trojansilla on selvästi hyvä keskushyökkääjä Gerald Hamletissa. Hän on juossut Saintsia ja Roostersia vastaan kohtuullisen hyvällä keskiarvolla ja pystyy breikkaamaan riittävällä vauhdilla. Billy Hartilla on selvästi ollut vaikeuksia päästä oikeaan rytmiin kentällä, heitoista onnistuu aivan liian vähän. Tosin osaansa tässä ovat näytelleet Trojansin laitahyökkääjät, jotka ovat pudotelleet luvattoman monta täysin kiinniotettavaa palloa. Hart pistää palloja välillä hiukan hankaliin paikkoihin ja Roostersin vahva kahden “jenkin” takakenttä varmasti vähensi vapaita paikkoja. Trojansilla on nuori joukkue joko on alkukauden ollut liikkeellä pienellä miehityksellä. Toivottavasti kolmen viikon tauolla Hart löytää yhteisen rytmin laitahyökkääjien kanssa ja sairasvuoteelta tulee miehiä takaisin riviin.

Roostersin jatko

Roostersin heittohyökkäys on ollut alkukauden pysäyttämätön. Viime kaudella ykköskohteena ollut Sonte Wong puuttuu rivistä mutta Johnson on siitä huolimatta heittänyt joka ottelussa yli 300 jaardia ja vähintään 4 maalia. Puolustuksessa Roostersilla on vahva takakenttä joka pystyy tukahduttamaan keskinkertaisen heittohyökkäyksen täysin ja pelaamaan 8-9 miehen boksilla juoksua vastaan.

Roostersin päävalmentajan Kalle Karppisen haastattelu

Trojansin päävalmentajan Jarmo Rautiaisen haastattelu

Roostersin kulmapuolustajan David Oredugban haastattelu